Riston pohdintoja

“I still read a lot of history, and of course I’ve followed all the official history that’s happened in my own lifetime … But I’ve never felt the same about it - I’ve never trusted it … Perhaps I just feel safer with the history that’s been more or less agreed upon. Or perhaps it’s that same paradox again: the history that happens underneath our noses ought to be the clearest, and yet is is the most deliquescent.”

“But time … how time first grounds us and then confounds us. We thought we were being mature when we were only being safe. We imagined we were being responsible but were only being cowardly. What we called realism turned only to be a way of avoiding things rather than facing them.”

Julian Barnes. 2011. The Sense of an Ending.

Avainsanat: Barnes, History, TIme

Zen tavallaan on olemukseltaan tyhjä. Siinä ei ole anomisentäyteistä palvontaa. Siinä ei ole rukousta, ei uskonkappaletta, ei jumaluusoppia. Suurimman osan ajasta en edes hahmota, mistä puhutaan, mutta silti zen suo mahdollisuuden, eräänlaisen variaation Hemingwayn ajatuksesta “siisti, hyvin valaistu paikka”. Se suo tilan istua hiljaa ja mietiskellä kaikkia näitä kysymyksiä.

(Ira B. Nadel. 2010. Leonard Cohen elämäkerta. Johnny Kniga.)

Avainsanat: Leonard Cohen, Zen

Antti Tuomaisen Parantaja, tuoreen Vuoden johtolanka -palkinnon 2011 saanut kirja, herättää paljon ajatuksia sitä mihin Suomi ja maailma saattaa olla menossa. Kirjan kuvitteellinen ympäristö, Helsinki ja Suomi muutaman vuoden päässä tarjoaa oivalluksen siitä, millaisessa huomattavan vaikeassa ympäristössä saatamme kohta elää. Tämä on sellainen Suomi, jonka syntymistä perussuomalaisten - ja monien muiden poliittisten ryhmien -  pyyteellisen itsekäs ilmastopolitiikka vauhdittaa.

“Käänsin katseeni takaisin sateeseen jota oli jatkunut jo useamman kuukauden ajan. Syyskuun alussa alkanut vesivirta oli tauonnut vain hetkiksi. Merellisistä kaupunginosista ainakin Jätkäsaari, Kalasatama, Ruoholahti, Herttoniemenranta ja Marjaniemi olivat jääneet toistuvasti veden alle, ja monet asukkaista olivat jo lopullisesti luovuttaneet ja jättäneet kotinsa.” (Antti Tuomanen, 2010, Parantaja, Helsinki-kirjat.)

http://www.dekkariseura.fi/jl_index.html

Avainsanat: Antti Tuomainen, Ilmastopolitiikka, Parantaja, Perussuomalaiset

Pirjo Honkasalon mukaan uskontokunnat (käytäntö) ovat tapa eristäytyä ja sulkeutua ja niiden mukana tulee helposti suvaitsemattomuutta, mutta kaikkien uskontojen ytimestä löytyy sama , kaikki mystikot ajattelevat samalla tavalla pohtiessaan eksistenssiä (teoria).

HS 11.11.2010

Avainsanat: Uskonto

Pekka Himasen kolmen illan luentosarjan  (Elämä taideteoksena 7. - 9.9.2010) mieleen jättämiä jälkiä:

1. Ihminen on enimmäkseen sitä, miltä hänestä tuntuu, tunnelma.
2. Koko ajan tapahtuu valtavasti asioita. Ihminen ei havaitse suurinta osaa siitä mitä hänessä tapahtuu.
3. Energiaa kuluu jatkuvasti ja tiedostamatta suremattomaan suruun ja loukatuksi tulemisen raivoon, koskea ihminen pelkää tuntea ne.
4. Kannattaa pyrkiä saamaan kiinni itsessä olevista teemoista ja niiden energiasta. Positiivisia elämänvoimia ovat luottamus, rikastava vuorovaikutus, luovuus ja unelmat. Näiden avulla on helpompi kohdata lamaannuttava pelko.
5. Tämä voi tapahtua tekemällä itseen liittyviä hyviä kysymyksiä. Kysymysten avulla voi tehdä parempia havaintoja itsestä. Havaintojen tarkistaminen voi tuottaa uusia tulkintoja. Havainnot ja uudet tulkinnat antavat arvokkaalle itsessä mahdollisuuden kasvaa.
6. Unelman tunnistaminen - unelma ja sitä selkeyttävät kysymykset.
7. Oppimisen vimma syntyy luonnollisesti merkitystä kohti kulkiessa
8. Erityisen mielenkiintoista on mennä sinne, missä ei voi olla varma
9. Tekemisen arvon tulee löytyä toiminnan luonteesta, ei unelman toteutumisesta - tekemisen tulee olla itsessään arvokasta.
10. Sen metaforan tunnistaminen, jonka kautta katsoo elämää. Elämä tuotteena? Elämä taideteoksena?

Avainsanat: Arvokas elämä, Elämä taideteoksena, Himanen, Ihminen, Oppiminen, Vapaus

Alaotsikoltaan selvitysten selvitys, jota tekemässä Pekka Himanen, Teppo Turkki, Kirsi Piha, Rosa Meriläinen ja Antti Hautamäki 26.8.2010. Erittäin tärkeitä asioita - se pohdituttaa, mikseivät nämä tulevaisuuden kukoistuksen, maabrändin, valtion ja metropolialueen kukoistuksen taustaselvityksissä esiin nousevat ydinteemat näy juuri ollenkaan poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskusteluissa.

Puhujat vaikuttivat olevan yhtä mieltä siitä, että ajtusrakenteet ovat muuttumassa. Talouskasvu on tullut lähestymistapana tiensä päähän. Kasvuparadigma ei kasvata hyvinvointia, vaan tilalle tarvitaan jotakin muuta. Vaihtoehto on ihmis- ja ratkaisukeskeinen paradigma.

Hyvinvointiyhteiskuntaa puhujat pitivät kestävänä vaikkakin kehitettävänä pohjana. Pitkään vallinnut ylhäältä käskyttämiseen perustuva mekanistis-materialistinen yhteiskuntamalli ei enää toimi.

Näiden varaan hyvä tulevaisuus voidaan rakentaa:

• Kestävä luontosuhde
• Etiikan korostaminen - hyvän tekeminen on bisnestä
• Arvojen ja merkityksen varaan rakentaminen
• Humanismi ja kulttuuri
• Arvokkuuden kokeminen
• Onnellisuus - joka ei ole mielentila, vaan tekoja

Avainsanat: Hyvä elämä, Jatkuva kasvu, Kestävä luontosuhde, onnellisuus, Suomi, Tulevaisuus

HS:n “Psykoanalyysi on elävä ajattelutapa” artikkelin (Anna Lilja 7.2.2010) tulkinta psykoanalyysin kritiikistä ja sen vahvuudesta voidaan rinnastaa ns. ilmastoskeptikkojen (asenteellisiin) väittämiin.

“Kritiikissä koko psykoanalyysi samaistetaan usein virheellisesti Freudiin, jonka kritisoimisen myötä psykoanalyysin kokonaisuudessaan uskotaan kaatuvan. Lisäksi tartutaan usein johonkin Freudin teorian yksityiskohtaan, vaikka väitetään että kyseessä on kokonaisarvio.”

Ilmastoskeptikot näyttävät toimivan vastaavalla tavalla omassa argumetoinnissaan (ja taustalla on ilmeisesti jokin oma agenda; tämä saattaa olla rajoittamattoman kultusjuhlan ja tuhlailevan uusliberalistisen elämäntavan esteetön jatkaminen ad infinitum).

“Tieteenfilosofisesti pulma ei siis näytä olevan se, että psykoanalyysia kritisoidaan, vaan se, että kritiikki on asenteellista ja perustuu aihepiirin puutteelliseen tntemukseen.”

Sanan ‘psykoanalyysia’ tilalle voidaan suoraan vaihtaa sana ‘ilmastotutkimusta’.

Avainsanat: ilmastoskeptikot, kritiikki, psykoanalyysi

A lot of the people who read a bestselling novel, for example, do not read much other fiction. By contrast, the audience for an obscure novel is largely composed of people who read a lot. That means the least popular books are judged by people who have the highest standards, while the most popular are judged by people who literally do not know any better. An American who read just one book this year was disproportionately likely to have read ‘The Lost Symbol’, by Dan Brown. He almost certainly liked it. — The Economist

Avainsanat: books, evaluating quality, readers

Minulla on paljon kirjoja. Täällä niitä on viisituhatta. Ja aina on joku ääliö, joka tulee sisään ja huudahtaa: onpa teillä paljon kirjoja, oletteko lukenut ne kaikki? Yleensä vastaan: en ainuttakaan, miksi minä muuten säilyttäisin niitä täällä, vai pidättekö te ehkä kaapeissanne säilykepurkkeja, jotka olette jo tyhjentänyt? Ne viisituhatta, jotka jo olen lukenut, olen lahjoittanut vankiloihin ja sairaaloihin. Ja ääliöltä loksahtaa suu auki.

(Umberto Eco. 2005. Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. WSOY.)

Avainsanat: kirjallisuus, lukeminen

Todellakin. Miten tässä elämässä kävisi, jos emme olisi juuttuneita totunnaisiin rooleihimme ja käyttäytymismalleihimme vaan alkaisimme elää vapaasti? …  Jos juuri sinä ensi maanantaina päättäisit, ettet menekään työpaikallesi vaan karkaisit hattivattien matkaan? — Vaikea sanoa näin etukäteen.

***

Olemme ahtaalla ja maailma, jossa elämme, on vieras kummitustalo. … Pohjimmiltaan joikaisen ötökän olemassaolo on jatkuvasti uhattuna ja siksi olemme aina hieman turvattomia. Sen me haluamme tietenkin unohtaa, jotta emme olisi koko ajan ahdistuneita ja surkealla mielellä. Emme mielellämme mieti kuolemaa ja kaiken epävarmuutta, vaan hukuttaudumme elämän melskeisiin ja kaikenlaiseen hauskaan tai muuten vaan ajatuksia työllistävään touhuamiseen. Tällöin olemme jo kaksin verroin kodittomia: paitsi turvaa vailla, myös harhapolulla.

Jukka Laajarinne. 2009. Muumit ja olemisen arvoitus. Atena.

Avainsanat: Eksistentialismi, Kodittomuus, Muumit, Vapaus